Tanssiterapia.fi Päivi Pylvänäinen - Psykologipalveluja tanssiterapian keinoin

Aloitin tanssi-liiketerapian opiskelun ensimmäisellä Suomessa tarjotulla tanssi-liiketerapian peruskurssilla v. 1994. Tanssiterapeutin koulutuksen suoritin Yhdysvalloissa, valmistuen vuonna 1999. Näistä vaiheista lähtien tanssi-liiketerapia on ollut keskeinen osa työskentelyäni. Huomioin kokemuksen kehollisia ulottuvuuksia silloinkin, kun terapia toteutuu keskustelun kautta. Jos on mahdollisuus liikkua, terapiatyöskentely saa vielä hienosyisemmät ja kokemuksellisemmat ulottuvuudet.

Yle Puheella keskustelu liikunnasta ja mielenterveydestä 28.9.2018

Olin Yle Puheen Radio Stadionissa keskustelemassa liikunnasta ja mielenterveydestä tutkija Heidi Syväojan ja toimittaja Jarmo Laitanevan kanssa. Liikunnan ja mielenterveyden yhteys on siinä, että liikkuen voi rakentaa ja kehittää yhteyttä omaan kehoonsa, itseensä ja ympäristöön. Nämä yhteydet ovat tärkeitä, jotta voimme hyvin, ja jokaisella on oikeus niitä vaalia.

Tunnin mittainen keskustelumme oli kiinnostava, ja kuulet sen täältä:

Radio Stadion - liikunta ja mielenterveys 28.9.2018

Väitöstilaisuus Jyväskylän Yliopistossa 7.8.2018 klo 12

Väitöskirjani on valmistunut. Sen tarkastustilaisuus on Jyväskylän yliopiston pääkampuksella, Vanhassa Juhlasalissa 7.8.2018 klo 12 alkaen.

“Dance movement therapy in the treatment of depression: change in body image and mood - a clinical practice based study”

Lisätietoja

Tanssiterapeutin maailma

Tässä on ajatuksia siitä, miten elämänkaari kulkisi elinvoimaisesti, jos tanssi-liiketerapian tietoa käytettäisiin tukena.

Voisiko näin olla?

Vauva: Tanssiterapiassa ymmärretään varhaisen kehollisen vuorovaikutuksen merkityksellisyys. Kosketus, hajut, katse ja liike turvallisessa vuorovaikutuksessa äidin (vauvan läheisten ihmisten) kanssa ovat ensiarvoisen tärkeä osa vauvan kehityksessä. Tanssiterapian näkökulmasta vauvalle tulee tarjota mahdollisuus liikkumiseen, joka tukee motorista kehitystä, antaa mahdollisuuden kosketukseen ja pidellyksi tulemiseen, stimuloi mutta antaa sopivin hetkin vauvalle mahdollisuuden myös asettua rauhoittumaan ja lepäämään. On tärkeää, että vauvan läheiset ihmiset osaavat auttaa vauvaa kehollisin ja non-verbaalein viestein ylläpitämään olotilan tasapainoa ja vastaamaan näin vauvan emotionaalisiin tarpeisiin.

Taaperoikäinen: Liikkumistaitojen kehittyminen, oman kehon liikeratojen tutkiminen, erilaiset suunnat, oman voiman käyttäminen ja erilaiset tempot tarjoavat taaperoikäiselle hyvää kokemusmaailmaa. Kävelytaidon kehittyminen on merkittävä kokemus taaperoikäiselle; maailman voikin itsenäisesti ottaa halutuunsa pystyasennossa edeten. Tanssiterapian näkökulmasta taaperoikäiselle tulee tarjota mahdollisuus leikkeihin, rytmeihin ja telmimiseen, jossa kehoaan voi käyttää turvallisessa ympäristössä ja turvallisessa vuorovaikutuksessa. Puhetaidon kehittyessä on tärkeää, että kehon viestit säilyttävät yhteytensä puhuttuihin viesteihin; tässä taaperoikäisen elinpiiriin kuuluvilla aikuisilla on tärkeä tehtävä.

Leikki-ikäinen: Kehollisten taitojen kehittyminen on lapselle osaamisen ja hallinan tunteita mahdollistava asia. Lapsi tarvitsee mahdollisuuden harjoittaa liikkumisen taitojaan turvallisesti ja kannustavassa vuorovaikutuksessa. On tärkeää huomioida lapsen yksilöllinen kehityksen tahti. Vuorovaikutustaitojen kehittyessä edelleen tärkeitä elementtejä yhteisyyden tunteen rakentamisessa ovat katsekontakti, toisen henkilökohtaisen tilan rajojen kunnioittaminen, mahdollisuus kosketukseen ja läheisyyteen turvallisesti. Tanssiterapian näkökulmasta leikki-ikäiselle tulee tarjota mahdollisuus kehon taitojen kehittämiseen sekä yhteisyyden harjoittelemiseen liikunta- ja tanssileikkien kautta.

Koululainen: Koululaiselle tärkeä tunne on onnistumisen kokemus, ja viisaasti tarjottu mahdollisuus liikkumiseen antaa siihen tilaisuuden. Taito keskittyä liikkumiseen ja oman kehon hallintaan tukee myös taitoa keskittyä ja syventyä kognitiiviseen toimintaan. Liikkuminen vahvistaa, mutta myös rentouttaa ja vapauttaa kehoa. Liikkumisen ja tanssin kautta voi tuottaa itse, ilmaista itseään, tehdä omia juttuja.

Tanssiterapian näkökulmasta koululaiselle tulee tarjota mahdollisuus aktiivisesti kehittää taitoja toimia omalla kehollaan, ilmaista itseään ja saada myönteisiä elämyksiä. Kolulaiselle tärkeää on myös taito oppia tunnistamaan kehollisia viestejä vuorovaikutuksessa; tämä tukee sosiaalisia taitoja, ristiriitatilanteiden hallintaa sekä myönteisiä tunnekokemuksia.

Murrosikäinen: Murrosiässä kehon kokemus muuttuu, kun oma kehollinen olemus muuttuu ja ajankohtaiseksi tulee myös oman seksuaalisuuden hallinta ja sosiaalisesti sopiva toteuttaminen. On tärkeää, että näissä muutoksissa voi säilyttää myönteisen kontaktin omaan kehoonsa ja kehollisuuteensa. Aikuisen roolia etsiessä myös kehon käyttö muuttuu. On tärkeää, että voi löytää ja toteuttaa oman luontevan tapansa olla kehossaan. Tämä on yksi elementti siinä, että murrosikäisen yhteys omiin tunnekokemuksiinsa ja tunne-elämäänsä säilyy luontevana ja toimivana.

Tanssiterapian näkökulmasta murrosikäiselle tulee tarjota mahdollisuus liikkua turvallisessa, ei-arvostelevassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä itseä kiinnostavalla ja innostavalla tavalla. Elämäntilanteen ja roolien muutoksissa oma ilmaisullinen liike voi tarjota tärkeän kanavan päästä kosketuksiin oman kokemusmaailmansa kanssa ja viestiä siitä toisille. Kokemus yhteisöllisyydestä, johon itsekin voi liittyä, voi löytyä yhteisen liikkumisen ja tanssin kautta.

Nuori aikuinen: Nuori aikuinen kohtaa aikusiän haasteita: ammattiin kouluttautumisen, paikan luomisen työelämässä, lapsuuden perheestä itsenäisen elämän luomisen sekä parisuhteen rakentamisen. Näissä arkisissa mutta syvältäkin koskettavissa prosesseissa myös kehon kokemus on oleellinen. Stressi, haasteet, uuteen kurkottaminen, kontaktien luominen tuntuvat myös kehossa. Aikuiselämää hallitakseen täytyy oppia myös oman toiminnan tasapainoisen säätelyn keinot; kuinka löytää sopiva tasapaino tekemiselle ja olemiselle.

Tanssiterapian näkökulmasta nuori aikuinen tarvitsee mahdollisuuden säilyttää aktiivisen kontaktin omaan kokemukselliseen kehoonsa näissä vaiheissa, jolloin elämänpiiriin tulee paljon uutta. Stressinhallinta- ja rentoutuskeinojen sekä kehotietoisuuden taitojen kehittyminen voivat antaa nuorelle aikuiselle hyviä työvälineitä oman kehollisen, psyykkisen ja emotionaalisen tasapainon ylläpitoon. Liike ja tanssi, jotka mahdollistavat luovan ilmaisun, tarjovat myös kanavan ilmaista oman kokemusmaailman syvempiä tuntoja.

Äidiksi tuleminen: Raskausaikana keho muuttuu voimakkaasti yhdeksän kuukauden aikana. Naiselle on tärkeää voida säilyttää myönteinen ja turvallinen yhteys omaan kehoonsa tätä muutosta läpi eläessään. Synnyttäminen ja äitinä oleminen ovat voimakkaasti kehollisia tapahtumia, joissa myös äidin oma suhde omaan kehoonsa heijastuvat. Äitiys on voimavaroja vaativa rooli ja on tärkeää, että äidillä on keinoja ja mahdollisuus vaalia myös omaa jaksamistaan.

Tanssiterapian näkökulmasta odottaville äideille tulee tarjota mahdollisuus kertoa kokemuksistaan, kun oma keho muuttuu sekä liikkua raskauden vaiheeseen sopivalla tavalla, jotta oma keho säilyy tuttuna myös muutoksessa. Raskauteen liittyvät huolet ja fyysiset rasitteet voivat helpottua rentouttavan ja ilmaisullisen liikkeen kautta turvallisessa vuorovaikutussuhteessa. Juuri synnyttäneille pikkuvauvojen äideille tulee tarjota mahdollisuus turvallisessa vuorovaikutuksessa kertoa synnytyskokemuksistaan sekä siitä, mitä se heille kehollisesti merkitsi. Kehon palautumista synnytyksestä voi tukea sopivalla liikkumisella.

Vanhemmuus: Vanhemman roolissa tärkeää on kyetä vuorovaikutukseen vauvan kanssa. Vuorovaikutus tapahtuu imettäessä, lapsen hoitopuuhissa, leikkituokioissa sekä yhteisissä lepohetkissä. Näissä kaikissa kehollinen läsnäolo, kosketus, eleet, ilmeet ja liikkeet ovat tärkeitä. Tanssiterapian näkökulmasta on tärkeää, että äidit ja isät tietävät, että juuri näillä luonnollisilla asioilla he toteuttavat varhaisen vuorovaikutuksen tärkeää yhteyttä. Tanssiterapian avulla äidit ja isät voivat saada myös uusia ideoita siitä, kuinka olla läsnä lapselleen, miten löytää uusia myönteisiä mahdollisuuksia yhteiselle toiminnalle.

Tanssiterapian näkökulmasta vanhemille tulee tarjota mahdollisuus myös vuorovaikutukselliseen liikkumiseen, joka antaa tilaisuuden ja keinoja oman voinnin huomioimiselle, omien tarpeiden huomioimiselle sekä myös turhautumisen tunteiden ilmaisulle. Nämä tukevat vanhemman roolissa jaksamista.

Keski-ikä: Keski-iässä sekä miesten että naisten elämäpiiriin usein sisältyy paljon suorittamista: työ, perhe, asuminen, harrastukset, mahdollisesti jo omista vanhemmista huolehtiminen. On tärkeää, että tässä vaiheessa voi ruuhkavuosista huolimatta ylläpitää kehollisuuttaan aktiivisesti ja säännöllisesti kehoa huoltamalla ja kehon tarpeita tunnistamalla. Keski-ikäinen on tekemisissä monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa niin työelämässä kuin yksityiselämässään. Taitavuus kehonviestinnässä voi oleellisesti tukea näiden vuorovaikutusten myönteistä kulkua.

Tanssiterapian näkökulmasta keski-ikäiselle tulee tarjota mahdollisuus ja mieluisia keinoja säännöllisesti (mieluiten päivittäin) huoltaa oman kehon liikkuvuutta, voimaa, hengityksen vapaata virtausta sekä rasituksesta palautumista. Rasitus on voinut olla sekä fyysistä että psyykkistä. Kehotietoisuuden kehittyminen tarjoaa keinoja tarkemmin tunnistaa omia reaktioita vuorovaikutustilanteissa ja toiminnassa; tämä voi tulla hyödylliseksi osaksi oman toiminnan myönteistä ja tasapainoista hallintaa. On tärkeää, että keski-ikäinen voi ilmaista omaa kokemusmaailmaansa luovasti; tämä syventää suhdetta itseen, toisiin ja elämään.

Varhainen vanhusikä: Vanhenemisen myötä keho muuttuu. Jälleen tulee tärkeäksi säilyttää aktiivinen suhde omaan kehoonsa, jotta keho muutoksessakin säilyy itselle tuttuna ja luotettavana. Kun roolit työelämässä eivät sido enää niin paljon yksilön aikaa, liikkumisen ja tanssin kautta voi olla mahdollista löytää kiinnostavaa toimintaa ja vuorovaikutusta. Sopivat haasteet voivat kannustaa kehittämään omia taitoja, mistä saa iloa ja myönteistä tunnetta siitä, että elämänpiiri laajenee.

Tanssiterapian näkökulmasta varhaisessa vanhusiässä olevalle tulee tarjota mahdollisuus nauttia ja viihtyä omassa kehollisuudessaan, elävöittää kehoa liikkkumisella sekä vaalia kehon voimaa ja elastisuutta. Uusien kehon käyttämisen tapojen oppiminen aktivoi paitsi kehollisesti myös kognitiivisesti. On tärkeää, että varhaisessa vanhusiässä voi ilmaista kokemusmaailmaansa myös luovasti; se antaa reitin ilmaista omaa viisautta ja elämänkokemusta, kommunikoida siitä toisille.

Myöhäinen vanhusikä: Myöhäisellä vanhusiällä kehon voimat ja liikkuvuus ovat voineet jo heiketä merkittävästi, mutta niiden vaaliminen on joka päivä tärkeää. Kosketus, jaettu rytmi liikkeessä ja eleiden sävyt tulevat myöhäisellä vanhusiällä erityisen tärkeiksi, jos kuulo tai puheen käyttö kommunikaation kanavana ovat heikentyneet. Liikkuminen paitsi aktivoi kehoa fyysisesti myös ilostuttaa ja elävöittää emotionaalisesti. Kehon tunnelman ja eleiden kautta kohtaaminen tarjoaa myöhäisessä vanhusiässä olevalle ja hänen läheisilleen arvokkaan mahdollisuuden kokea yhteyttä toiseen.

Tanssiterapian näkökulmasta myöhäisessä vanhusiässä olevalle tulee tarjota mahdollisuus liikkua sellaisin tavoin, jotka ovat hänelle mahdollisia. Tuen ja vaihtoehtojen tarjoaminen on tärkeää. Kosketus antaa kanavan viestiä siitä, että toinen on tullut huomioiduksi, että oloa voi helpottaa, ilostuttaa tai vapauttaa. Luova liike ja ilmaisu antavat myöhäisessä vanhusiässä merkityksellisen kanavan ilmaista omaa kokemusta elämästä ja kuolemasta.